tiistai 22. huhtikuuta 2014

PUISTOTYTTÖ

Heippa!

Voi vitsit miten ihana päivä meillä on ollu jo tähän mennessä. Jessica antoi nukkua yhdeksään, joka tosin tarkottaa sitä, että missattiin taas lastenohjelmat, mutta onneks musiikki pelastaa! Aamupalat naamariin, meikit naamaan (ja kinastelua siitä kumpi saa katsoa enemmän meikkipeiliin), parit tanssit ja kevättakit päälle.
Ihan ensiksi suunnattiin läheiseen leikkipuistoon, mistä tykkään tosi kovin vaikka se aika vanha onkin. Oon muuten monesti nauranu sitä, että vielä viis vuotta sitten istuttiin samaisessa leikkipuistossa iltamyöhään kavereiden kanssa ja parannettiin maailmaa. Nyt sitten leikinkin siellä oman tyttäreni kanssa ja voivottelen kun 15-vuotiaat on käyny roskaamassa karkkipapereillaan sitä. Haha:D

Jessica juos ensimmäisenä taas vilkuttelemaan autoilijoille ja se innostus on jotain niin ihanaa! Miulla ei tee yhtään mieli ees lähteä mihinkään lenkille, koska en haluu, että Jemppa joutuu istumaan rattaissa yhtään ylimäärästä. Toinen on niin innoissaan kun saa juosta tuolla auringon paistaessa ja kevyissä vaatteissa ihmetellen kaikkea ympärillä tapahtuvaa. Tuun siitä itsekkin niin älyttömän hyvälle tuulelle!





Oon muuten monesti miettiny sitä, että miks jotkut vanhemmat pitää leikkipuistoa paikkana jossa lapset ns. päästetään vapaiksi ja itse seisotaan puiston laidalla taikka istutaan penkeillä. Miulle se on ainakin paikka missä pääsen touhuumaan yhdessä lapsen kanssa. Kyllä mie siellä ihan samalla tavalla keinun, lasken liukumäkeä ja teen hiekkakakkuja kuin Jessica. Se on tytöstäkin kivaa niin miks en tekis noin?

"Jos lähdettäis käymään siellä kaupassa nyt?" 

"EI VIELÄÄÄÄÄÄ!"

Kun Jessica oli kaikkensa leikkipuistolle antanut, lähdettiin käpöttelemään vielä kauppaan. Kauppareissut on muuten tosi hyvää hyötyliikuntaa jos ne tekee kävellen taikka rattailla. Vielä kun valitsee kaupan vähän jostain kauempaa niin siinä tulee helposti käveltyä joku nelisen kilometriä ja kotiintulomatkalla painona on vielä kauppatavarat sekä lapsi, että rattaat. Saattaa kuulostaa iisiltä, mutta kyllä noi pitkät ja loivat ylämäet antaa jaloille aika kyytiä tommosen painon kanssa:D


Kotipihalla huomasin, että Jemppa oli simahtanut rattaisiin. Tää on erittäin harvinaista enkä ees muista millon viimeeks näin on käyny. Tykkään siitä, että kotona nukutaan kaikki päikkärit yms, jotta se uni on varmasti sitä syvää eikä mikään hälinä herätä liian aikaseen. Sen takia en koskaan nukuta Jessicaa enää rattaisiin. No mutta, päiväruuan jälkeen maistui vielä toiset unet ja niitä tyttö tuollla edelleen tuhisee. Taidetaan ottaa vielä illemmalla uusintakierros puistoon kun tää ilma nyt hellii näin. Kotiin tullaan sitten viimeistään pikkukakkosen alkaessa viideltä. Se on muuten tällä hetkellä ainut ohjelma, jonka alkamisajankohdan muistan. Apua, mitä miulle on tapahtumassa:D

Kivaa viikkoa kaikille ja nautitaan nyt siitä, että kaupat on taas normaalisti auki!
-Janina

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

PÄÄSIÄINEN -14

Heippati!

Ajattelin tulla kirjottelemaan vähän meidän pääsiäisestä vaikka se nyt ei vielä kokonaan ohitse ookkaan. Meillä ei ollu sen suurempia suunnitelmia viikonlopulle mikä oli tosi hyvä juttu. Joka aamu heräiltiin vaan rauhassa eikä kateltu kamalasti edes kelloa. Tuntuu ihan lomalta kun kaikki muutkin on lomalla:D

Perjantaina suunnattiin heti aamusta miun vanhemmille. Syötiin papan savustamaa kalaa, oltiin pihalla ja tehtiin muita ihan normijuttuja. Jessicasta on tullu nyt ihan uusia piirteitä esiin tai oikestaan nää taitaa olla vaan vaiheita. Mitään kummempia kiukutteluja ei oo, mutta sit kun se uhma iskee niin yleensä semmonen 10-15min itkua ja potkimista eikä sitä pysty lopettamaan millään muulla tavalla kuin antamalla vaan raivota. Toinen mikä on kans nyt tullu on sylissä istuminen. Kokoajan pitäis olla sylissä ja oon monesti joutunu sanomaan, että en yksinkertasesti voi kantaa koska miun selkä/hartiat ei sitä kestä. No mutta se siitä, nää on vaiheita, jotka on vaan kestettävä:D


Lauantaina eli eilen nukuttiin suht pitkään, treenailtiin heti aamusta, käytiin suihkussa ja Jessi nukku pienet päikkärit. Iltapäivästä mentiin tohon naapuriin tytön mummille grillailemaan ja avaamaan terassikausi täällä. Siellä vierähtikin sitten loppuilta ja molemmat väsyneinä palattiin kotiin untenmaille.


Tänään iltapäivästä Jessican isä tuli meille ja suunnattiin leikkipuistoon! Ilma oli niin ihanan lämmin etten voi käsittää:D Tietenki tää oli lapsen pukemisen kannalta taas raastavaa, koska Jessillä on vielä pientä nuhaa sekä yskää niin pitää olla suojaavat vaatteet, mutta ei kuitenkaan liikaa päällä. Tsiisus!:D Tulis jo kesä ni ei tarviis miettii näitä juttuja. Leikkipuistossa oli tosi mukavaa ja miun kannalta ihanaa kun ei tarvinnu itse juosta kokoajan perässä. Jessican mielestä oli kaikkein kiinnostavinta seisoa leikkipuiston aidan vieressä ja seurata ohi kulkevia autoja, koiria ja muita sekä vilkutella heille. Tämmönen "familytime" on parasta kun näkee miten Jessica nauttii!

Leikkipuistoilun jälkeen lähdettiin Jessin kanssa vielä miun vanhemmille ja aattelin, että ollaan siihen asti kunnes mamma pääsee illalla töistä kotiin. Ei oltu nyt taas nähty neljään päivään niin oli mammastakin kiva kun tuo yks töyhtis oli eteisessä vastassa:) Jessica sai valvoa siis pidempää ja hienosti jaksokin. Kotiintulomatkan tyttö nukkui ja katsottiin vielä yhdessä tähdet tähdet -ohjelma kunnes oli iltapuuhien aika. Toivotaan, että saan aamulla nukkuu pikkasen pidempää nyt kun hän kävi myöhään nukkumaan!:D




Huomenna Jessica pääsee tapaamaan taas isoisovanhempiaan molemmilta "puolilta" ja muita sukulaisia. Sen kummempia suunnitelmia meillä ei taidakkaan olla. Miun piti tehdä tällä viikolla se ripsitupsujen laitto -video, mutta en mitenkään saanu hankittua niitä nyt kun kaikki hyvät kaupat on ollu kiinni. Ens viikolla jos sais sen sitten vihdoin tehtyä, kun tiedän, että moni sitä odotttaa! Otin muuten käyttöön siskon vanhat clip-on pidennykset ja voi että miten ihanaa on kun hiuksissa on taas vähän pituutta. Noi lyhyet ei vaan sovi miulle enkä tuu koskaan tottumaan niihin:D

Karkkilakko loppui tänään eli oltiin siis siskon kanssa kaks kuukautta ilman karkkia ja suklaata. Yllättävän helppoa oli olla ilman noita sokeripommeja vaikka luulin, että se tulis olemaan tosi hankalaa. Olin silti oottanu tätä päivää kovin ja mitä tapahtuukaan? Koko päivänä ei oo tehny mieli karkkia, mutta oon pakottanu itteni ees maistamaa ku tätä nii odotin:D Eiköhän se karkinhimo sieltä vielä joku päivä tule.

Nyt katon vielä hetken Blue Mountain Statea (<3) ja sit nukkumaan!
-Janina

torstai 17. huhtikuuta 2014

ÄIDIKSI NUORENA

Heippa!

Tullessani raskaaksi, en hetkeäkään miettiny, etten pärjäisi. Yksin tai kaksin, tiesin silti pärjääväni. Miulla on luonteessa semmonen tietty äidillisyys mikä johtuu siitä, että tuun isosta perheestä, jossa oon keskimmäinen lapsi. Niinhän sitä sanotaan, että keskimmäiselle kasaantuu se kaikki vastuu ja näinhän se taisi mennä:D Tosin jo ihan senki takia, että olin ensimmäinen tyttö. Siivosin, komensin, puin, pyyhin pyllyjä ja luin satuja. Toimin semmosena pikku-äitinä, koska vanhemmilla nyt oli vähemmästäkin kädet koko ajan täynnä hommia. Tätä en kuitenkaan muistele millään tavoin katkerin mielin, päinvastoin.

Äitiys silti yllätti. Kun sain Jessican ensimmäistä kertaa syliin, en tiennyt mitä tekisi tai mitä sanoisi. Se oli vaan yhtä suurta hämmennystä. Huonekaverini jutteli vauvalleen koko ajan ja minä vain pystyin katsomaan omaa vauvaani ja pitämään häntä sylissä. Hän oli yksinkertaisesti niin rakas, etten tienny mitkä sanat olisi ne oikeat sanottavaksi. Silloin ymmärsin, että oma lapsi on NIIN eri asia kuin se, että hoivaat sisaruksiasi. Nyt kaikki vastuu oli minulla. Minä tulisin vauvan elättämään ja kasvattamaan. Se, minkälainen hänestä tulee oli täysin vain ja ainoastaan minusta kiinni.

Siinäpä vastuuta 18-vuotiaalle tytölle. Ei ollut helppoa ei. Koulu oli onneksi matikan kirjotuksia vaille käyty, joten siitä en stressannut hetkeäkään. Harvoin edes mietin koulua taikka tulevaisuutta. Elin niin hetkessä kuin pystyi. En ensimmäiseen puoleen vuoteen tuntenut oloani edes nuoreksi äidiksi, koska elämä oli niin ihanan tasaista. Kun tuli aika muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon, se tunne palasi. Tuntui, etten tiennyt mistään mitään. Minne piti soittaa ja mitä piti maksaa. Mitä sopimuksia tehdä ja miten ne täytetään. Onneksi maailman parhaat vanhemmat auttoivat kaikessa ja saatiin arki uudessa kodissa rullaamaan. Silti koko ajan mietin, että miksi minun pitää olla näin nuori ja kokematon. Olisin halunnut tehdä kaiken itse, niinkuin aikuiset tekee.


Kun toinen kesä äitinä saapui, muistin, ettei muut minun ikäiset elä samanlaista elämää kuin minä. Tutut ja kaverit lähetteli videoita festareilta kun lempibändejäni esiintyi. Minä paijasin hampaita tekevää lastani. Silloin päätin, että ensi kesänähän  minä olen siellä festareilla heidän kanssa. Kaikki tuntui vaan niin epäreilulta. Minä olin siellä pinnasängyn vieressä yksin, melkein itsekkin itkua tihrustaen ja kaikki muut olivat viettämässä kesäiltoja ulkona terasseilla ja festareilla. Kun aamulla sitten muistelin näitä epätoivon hetkiä, tunsin itseni huonoksi äidiksi enkä kertonut niistä sen takia kenellekkään. Enhän minä nyt voi tollasta ääneen sanoa! Joutuu jo ihan tarpeeksi kärsimään "huono äiti" -leimasta ikänsä takia.

Kesän päättyessä ja syksyn tullessa, jokin muuttui. En kaivannut yksinkertasesti yhtään mitään ja halusin olla vain ja ainoastaan Jessican kanssa. En tiedä johtuiko se siitä, että täytin 20 vai mitä ihmettä tapahtui, mutta halusin olla vain ja ainoastaan äiti ja unohtaa kaiken muun. Se oli asia, jossa olin hyvä enkä halunnut pilata sitä millään tavalla. Sisäistin sen miten nopeasti aika menee ja sitä kautta sen, miten nopeasti nämä Jessican ensimmäiset vuodet on ohi. Nyt jos koskaan pitää nauttia siitä, että niitä haleja ja pusuja tulee pyytämättä. Syksyllä alkoi myös meidän viimeinen vuosi kotona, mikä on niin surullista! Vaikka välillä miettikin minkälaista olisi jos menisin töihin ja kaikki siitä miulle puhukin niin en vaan nähny sitä minun juttunani vielä. Rakastin olla kotiäiti ja tekisin sitä vaikka loppuelämäni jos siihen olisi mahdollisuus.

Nyt kevään tullessa nämä ajatukset eivät ole muuttuneet mihinkään. Odotan kesältä eniten rantapäiviä Jessican kanssa, meidän huvipuistoretkiä, mahdollista lapin reissua ja vierailuita sukulaisten luona. "Karataan" joku päivä shoppailemaan johonki toiseen kaupunkiin ja syödään aamupalaksi lakritsijäätelöä. Kerätään metsästä mustikoita ja syödään niitä niin paljon, että koko naama sotkeutuu siniseksi. Käydään kaupunkijunassa ja ihastelemassa hiekkalinnaa satamassa. Leivotaan kaikkia ihania kesäkakkuja ja syödään masut kipeeksi. Kaikki odotukset ja unelmat liittyy tällä hetkellä Jessicaan tai oikeastaan meihin. Eikä se haittaa yhtään! Minulla on aikaa toteuttaa itseäni sitten kun Jessica viettää kaiken vapaa-ajan kavereiden kanssa. Aijon yksinkertasesti nauttia 110%:sti tästä ajasta, jolloin saan pidettyä minun elämäni rakkaimman ihmisen ihan tässä vieressä, joka päivä.


Oon siis kasvanu äitinä aivan järkyttävän paljon viimisen vuoden aikana. Jollain tapaan oon löytäny paikkani ja sisäistänyt sen mitä haluan ja minkälainen haluan olla. En todellakaan kuvitellut, että ensimmäiset vuodet äitinä olisi näin vuoristorataiset ja sen balanssin löytämiseen menisi enemmän kuin kaksi viikkoa. Nyt kuitenkin tuntuu, että se vuoristorata on käyty läpi ja päätepysäkiltä lähtiessäni voin vain hymyillen miettiä tulevaisuutta. Oon ikuisesti kiitollinen siitä, että meille suotiin lapsi jo nyt. En varmasti olisi henkisesti näin vahva ja näin varma kaikesta. Tuntuu niin ihanalta, että saan Jessican kanssa kokea sen kaiken tulevan ja voidaan yhdessä mennä ja seikkailla. Ystävät on ihania ja rakkaita, mutta tunnen olevani etuoikeutettu, että saan kokea jo nyt tuon kaiken tulevan yhdessä tyttäreni kanssa.

-Janina 


tiistai 15. huhtikuuta 2014

SOMETHING NEW

Heissan!

Sain hetki sitten HerSecretiltä sähköpostia, että saisin taas valita taas heidän verkkokaupastaan mieleisiä tuotteita. Nyt kun tällä kertaa olin jo vähän paremmin kartalla, että mitä kaikkea sieltä löytyy sekä pari juttua oli myös jäänyt mieleen kummittelemaan niin pystyin vähän rennommin mielin miettimään, mitä oikeasti tarvitsen. Viivyin silti siellä monta tuntia ja kävin useasti läpi kaikki ne vaihtoehdot, koska niitä oli vaan niin paljon! Kello oli jo todella paljon kun sain viimein tilauksen tehtyä ja siinä vaiheessa olin suunnilleen puoliunessa. Aamulla koitin muistella, että mitäs minä sieltä oikein tilailin ja muistin yhden tai kaks tuotetta. Jännityksellä siis odottelin paketin hakemista ja eilen kun sen avasin niin olin kyllä taas yhtä hymyä! Voi että miten voiki olla oman näkösiä vaatteita. Jotenki sitä on niin tottunut siihen kollari-huppari tyyliin ettei edes tajua miten hyväks voi olon tuntea muissakin vaatteissa. Pitäis varmaan oikeesti ottaa tavaks pukeutua kunnolla ihan joka päivä vaikka ei kauppaa pidemmälle mentäis. 

Mitä paketista paljastui?



En tiedä muista, mutta miulla on kaikista kotoisin olo tommosissa paidoissa jossa on vähän enemmän pituutta. Tuotakin vois käyttää mekkona esim. legginssien kanssa, mutta ite nään parhaana vaihtoehtona ihan vaan mustat farkut. Tykkään leokuosista ihan hulluna, jopa niin paljon, että Jessica tuli synnäriltä kotiin sen kuosinen "jumpsuit" päällä ja se on niitä harvoja vaatteita mitä ajattelin säästää:D Tuohon vielä jotkut kivat korut niin en vois olla tyytyväisempi!



Aivan ihanan tuntunen päällä sekä sopivan pitunen, mutta ihan pikkusen liian iso. Toki sitä vois noinki käyttää, mutta taidan pyydellä mamilta vähän apuja jos hän näppärillä kätösillään kaventais tuota. Toi on niin ihanan mallinen, että haluun saada sen kunnolla käyttöön! Kai minäkin nyt sitte oon hurahtanu tohon peplumiin...Mielessä kummittelee muuten myös yksi lasten peplum-mekko, jonka ajattelin tässä joku päivä kotiuttaa Jessicalle. Ei kai se haittaa, että me ihan pikkusen jäljessä tullaan mukaan tähänki trendiin?:D



Tämä nousi heittämällä lempparipaidaksi! Yksinkertasesti vaan niin kaunis paita sekä materiaaleiltaan, että malliltaan etten voi olla rakastamatta. Näitä on pakko saada muissakin väreissä!

 

Love it! Miulla oli kaapissa ollu muutaman kuukauden yksi tummansininen bleiseri, jota pidin liian isona itselleni. En vaan osannu pukee päälle sitä, kun tuntu, että jotain siinä oli pielessä. Luonnollisesti syytin siis sitä, että se oli liian suuri, kunnes tänään hetken mielijohteesta päätin kokeilla tämän huivin kanssa sitä ja mitä tapahtui? Olisin voinut olla koko loppupäivän tässä asussa. Useesti huivit joihin oon törmänny niin on semmosia lyhyitä rimpuloita,joista ei oo yksinkertasesti mihinkään ja sen takia niitä ei miulla olekkaan. Tämän uskalsin kuitenkin tilata, koska se kulkee verkkokaupassa nimellä "sarong". Sopivan muhkea, mutta silti semmonen ettei ala ahistamaan vaikka sen kaulan ympäri kietoisikin. Onneksi valitsin tämän<3

Jälleen kerran iso kiitos vaatteista HerSecretille<3 

Arvatkaa kuka odottaa nyt kevättä ja kesää kahta kauheammin?
-Janina

maanantai 14. huhtikuuta 2014

SYNTYMÄSTÄ TÄHÄN PÄIVÄÄN

Hei!

Nyt olis vuorossa toivepostauksen toteutus. Sain kyselyä siitä, josko voisin tehdä postauksen, johon kirjottaisin Jessin kehityksestä yms syntymästä tähän päivään kuvien kera. Lähdinkin innolla tätä tekemään, koska on ihana selailla noita kuvia ja miettiä, että minkälaista se elämä sillon olikaan. Toivottavasti tykkäätte!:)




11.07.2012 klo 19.29 syntyi meidän täydellinen tyttö puolitoista viikkoa ennen laskettua aikaa. Vauva halusi nopeasti masusta ulos, joten synnytys kesti vain neljä tuntia, joista tunti kerettiin olemaan sairaalassa. Ensimmäiset kaksi päivää seurattiin verensokeria alhaisen painon takia, mutta se nousi hienosti kotiinpääsyyn mennessä. Kolme päivää siis oltiin sairaalassa ja sen jälkeen päästiin kotiutumaan.

Jessica oli alusta asti todella helppo vauva. Nukkui hyvin, söi hyvin, ei masuongelmia tai muutakaan. Välillä tunsin jopa huonoa omatuntoa kun olin päässyt kaikessa niin helpolla raskaudesta lähtien.


Helppous jatkui edelleen. Ainoaksi onglemaksi nousi kasvojen ihon kuivuminen, mutta rasvaamalla sekin saatiin kondikseen. Pituus ja paino kulki hienosti omalla käyrällään. Meidän siro pikkuinen<3


Kahden kuukauden iässä Jessica pääsi minun syntymäpainoni (4,2kg) yli sekä oma rintamaitoni alkoi vähenemään, joten siirryttiin osittain korvikkeeseen. Jessi nukkui lähes tulkoon aina heti syntymästä lähtien omassa kehdossaan, koska en halunnut totuttaa tyttöä nukkumaan minun vieressä. Tiesin, että siitä koituisi ongelmia myöhemmin, joten siksi tämä valinta ja onneks näin tein! Molemmat nukkuu paljon paremmin ns. omassa rauhassa. Yöt meni yhdellä syötöllä, joka oli yleensä joskus 4-5 aikaa vasta.


Tässä vaiheessa Jessicalle kasvoi ihana leuka, jonka takia tosin jouduttiin käyttämään paljon talkkia. Ilma ei päässyt hyvistä puhdistuksista huolimatta kunnolla "kiertämään" kaulan kohdalla ja sen takia se usein punotti. Talkki oli siis meidän pelastus tässä asiassa:) Jessi oli tämän ikäisenä iloinen ja tyytyväinen vauva, joka tykkäs ottaa kontaktia ihmisiin. Harvemmin vierasti! Vatsamakuulla haki jo kämmennojaa ja kannatteli hienosti päätä. Oltiin siirrytty kokonaan korviikkeeseen.


Suuret siniset silmät tarkkaili kovasti kaikkea! Utelias vauva kaikinpuolin. Korvikkeen lisäks annettiin erilaisia vellejä, joihin Jessica tykästy tosi kovin. Tyttö koitti aina sitterissä ollessa aina kovasti nousta istumaan, josta olin ihan ihmeissäni! Toinen oli niin sulonen kun kaikilla voimilla puski itseään ylös:) Puolessa välissä kuuta mukaan tuli myös soseet, joihin Jessin masu ei reagoinut oikein mitenkään. Minkäänlaisia allergioita ei tullut ja ruoka maistu muutenkin hyvin. Unirytmi vaihteli öisin, välillä kokonaisia öitä, välillä kaksi herätystä. Päivällä kuitenkin nukkuttiin aina kahdet päikkärit.


Hiukset oli melkein kokonaan lähteny ja niiden värikin oli muuttunut kauttaaltaan tummasta vaaleaksi. Niin jännää! Hymytyttö linjalla jatkettiin edelleen. Jessicalla oli ensimmäinen pieni nuha ja opeteltiin syöttötuolissa istumista. Uusia sosemakuja maisteltiin koko ajan eikä allergioita edelleenkään ilmennyt. Tyttö vietti ensimmäisen joulunsa, josta suurinosa meni tosin nukkuessa:D Voi raasu<3


Puolen vuoden iässä Jessican sosiaalisuus puhkesi niin sanotusti kukkaan ja hän alkoi höpötellä paljon. Tuijotti kaikkea suurilla sinisillä silmillään ja kasvoi jälleen hienosti! Viihty lattialla yksinkin todella hyvin, mutta peruslelut alkoi olemaan tylsiä ja piti käyttää vähän kekseliäisyyttä, jotta sai tytölle viihdykettä:D Jessica ei viihtynyt istualteen vaan halus aina seistä. Liikkuminen lattialla tapahtui taaksepäin vielä, mutta pikkuhiljaa haviteltiin myös eteenpäin menoa. Yöt oli tässä vaiheessa raskaita hampaiden tulon takia ja Jemppa tykkäskin huutaa monta tuntia putkeen. Miulle tässä oli paljon totuttelemista, koska tämmöstä ei ollu aikasemmin tapahtunu.


Jessican tulinen luonne alkoi tulla esiin ja tyytyväisenä pitäminen olikin melko haastavaa:D Tyttö oppi ryömimään eikä sen jälkeen olekkaan paikoillaan pysynyt. Siirryttiin kehdosta pinnasänkyyn ja Jessica istui ensimmäistä kertaa ostoskärrissä! Se oli muuten jännä paikka. Vielä ei itse osannut istua, mutta oli kyllä ihanaa ettei tarvinnut enää raahata sitä kaukaloa kauppaan.


Muutettiin ensimmäiseen omaan kotiin, johon Jessica kotiutui alusta alkaen paremmin kuin minä:D Oli joka aamu ihan innoissaan pyörimässä täällä ja tutkimassa paikkoja. Tyttö kasvoi edelleen hienosti ja kovaa vauhtia. Konttausasentoa otettiin, mutta vielä ei sillä tavoin liikkeelle lähdetty. Yöt meni vähän miten sattuu. Välillä kokonaisia, hampaiden tullessa hädin tuskin tuntia nukuttiin. Jessicalla oli aina niin, että kun se hammas sieltä tuli niin se oli täyttä huutoa kolme tuntia putkeen ja seuraava yö sitten täysin normaali:D


Jessica oppi ensin nousemaan polvilleen tukea vasten ja siitä sitten seisomaan. Myöskin ilman tukea istuminen opittiin sekä konttaus. Hurjasti kaikkea, oikea kehityksen kuukausi jos noin voi sanoa:) Hiuksiakin alkoi olemaan jo pikkusen enemmän ja silmien sininen väri hieman vaaleni.


Jessica tutustui uuteen ihanaan neuvolatätiin ja konttaili menemään minkän kerkesi. Tukea vasten liikkuminen tuli tässä vaiheessa kuvioihin ja siinä saikin olla aika tarkkana! Vietettiin ensimmäistä äitienpäivää ja Jemppis alkoi tekemään kepposia äidille:D Useimmin aina nauroi perään kun minä koitin juosta perässä...


Viettiin minun yo-juhlia ja Jessica seisoi ensimmäistä kertaa ilman tukea. En muista ensimmäisiä konttauksia tai ryömimisiä. En muista ekaa hymyä tai ekaa hammasta, mutta tuon muistan! Olin yksinkertasesti niin shokissa ettei mitään rajaa. Yhtäkkiä tyttö pärjäskin seisten siinä miun vieressä ilman miun apua. Siinä jos missä oli vähän sulattelemista ja tajusin ettei tää taida olla enää kauheen vauva enää:(

Tässä vaiheessa Jessica alkoi himoitsemaan myös muiden ruokia ja omat purkkisapuskat olikin ihan tyhmiä. En siis voinut oikeen syödä samaan aikaan kuin tyttö:D Selvä kieltäminen alkoi tässä vaiheessa ja Jessihän tietysti pisti aina vastaan. Näinä aikoina toivoin, ettei Jessillä olis ollu niin kova ääni:D Hampaita oli neljä, kaksi ylhäällä ja kaksi alhaalla. Ilma oli tosi kuuma, joten yöt oli tuskasia Jessicalle ku tyttö on vielä semmonen kuumakalle luonnostaan:/


Vietettiin niitä kauan odotettuja syntymäpäiviä ja Jessica otti ensimmäiset askeleensa. Hiukset lähti superkasvuun ja hampaiden tulo tais tässä vaiheessa vihdoin keskeytyä hetkeksi. Yöt parani sekä tuon, että pimennysverhon ansiosta. Jessica oli normaali ilonen itsensä!


Jessica sai oman huoneen sekä ensimmäisen turvaistuimensa, johon tyttö tykästy kovin. Tyttö rakasti sitä, että sai syödän nyt kokonaan oikeaa ruokaa ja purkkeja ei enää kaupasta tuotu. Omilla kätösillä oli kaikista kivointa syödä, mutta apua lusikan käytössä vielä tarvitsi. Unia nukuttiin edelleen päivisin kahdet ja yöllä se normaali 12h. Jessica rakastui pallomereen ja veti ensimmäistä kertaa raivarit lähtiessä leikkipuistosta pois.


Touhottaja vipelti koko ajan minne sattuu ja järjesti kaikkia kivoja ylläreitä äidille siivottavaks:D Niin iloinen tyttö kun voi vaan olla. Selvästi nautti siitä kun päästi juosten eteenpäin eli nopeasti karkuun, haha!


Omaa kieltä höpötteli jatkuvasti ja tarinoita oli vaikka muille jakaa. Varsinainen riiviö kuoriutui tästä työstä ja meillä oli ihan älyttömän hauskoja päivä kun mitään uhmaakaan ei vielä ollut. Mitään sen suurempaa ei kehityksessä tapahtunut tän kuukauden aikana oikeestaan:)


Tässä vaiheessa meillä Jessican kanssa vaan jotenkin "klikkas". Meistä tuli tavallaan kuin paita ja peppu. Tytön luonne tuli koko ajan paremmin esille ja useesti löydettiin itsemme pelleilemästä Jessin teltassa. Jessica alko muistuttaa luonteeltaan tosi paljon miuta ja se oli ihanaa! Sanaa "äiti" kuului myös koko ajan ja oli kiva kun Jessi pystyi vihdoin kutsumaan selvästi miuta.

Myöskin isänsä kanssa Jessica loi ihan uudellaisen suhteen. Ekaa kertaa näin kuinka tyttö luotti isäänsä ja selvästi tunnisti hänet eikä pitänyt vain äidin kaverina. Tämä jos mikä oli helpottavaa nähdä!


Toinen joulu, mutta ensimmäinen josta Jessica ymmärsi jotain. Se riemu joulupukista ja niistä lahjoista oli sanoinkuvaamaton! Ennen näitä tohinoita Jessi sairasti vesirokon (ja hienosti sen selättikin!) ja tais sieltä hammaskin tulla jos en ihan väärin muista.


Jessica kävi ensimmäistä kertaa luistelemassa ja päästiin vihdoin painossa sen kympin yli! Sanoja alkoi tulemaan vähän enemmän, mutta hitaasti ja varmasti. Puhetta ei tyttö oikeestaan matkinu vaan mielellään puhui vaan omaa kieltään. Neuvolalääkärissä testattiin perusteellisesti kaikki taidot, silmät, korvat, keuhkot, sydän yms ja ne olikin kaikki juuri semmoiset kuin tuon ikäsellä yleensä onkin.


Jessica innostui vihdoin ulkona liikkumisesta ja vietti ensimmäisen päiväunettoman päivänsä. Höpötys jatkui samaan maalliin ja muiden hauskuuttaminen. Tyttö selvästi nautti siitä kun sai muut nauramaan:D Ihana! Ruokahalu oli ihan huipussaan ja sitä oiskin menny kellon ympäri niin paljon ku vaan anto. Kasvu lähti supernousuun ja kokoa 80 kerettiin käyttää varmaan juuri ja juuri kuukauden ajan. Hiuksetkin alkoi kasvamaan todella nopeasti ja ponnarillahan niitä piti yleensä pitää! Kiipeily kaikenmaailman tasoille alkoi, joten taas sai pitää silmiä selässäkin.


Niin iso tyttö jo! Pusujen ja halien antaminen tuli arkipäiväiseksi ja niitä jaettiinkin ihan kaikille. Sanoja tuli viikottain lisää, mutta niitä ei kuitenkaan vielä yhdistelty. Jessi sairasti influenssan ja kuume kohosi pahimmillaan vähän yli 39, mutta nopeasti siitäkin parantu. Tämä tais olla toinen kerta kun kuumetta oli.


Perjantaina tämä tyttö täytti vuoden ja yhdeksän kuukautta. Sanoja tulee melkein joka päivä lisää ja vauhti on hurja. Painoa oli viime viikolla 11,6kg ja pituutta on alkuvuodesta tullut varmasti huimasti lisää. Tällä hetkellä ostellaan vaatteita koossa 92 ja kenkiä koossa 24. Jospa ne nyt kestäis vähän pidempää kuin puoltoista kuukautta:D Jessica on rakastavin ihminen ketä tiiän! Tykkää leikkiä eniten oikeilla kattiloilla ja kauhoilla. Pysähtyy kaupassa kesken kaiken tanssimaan kun kuulee radiosta hiljasella soivan biisin. Välillä laulelee myöskin mukana! Omaa erittäin voimakkaan tempperamentin ja on joko tosi vihanen tai tosi ilonen, ei ikinä siltä väliltä. Nukkuu hienosti edelleen 12-14h yössä ja yhdet taikka kahdet päikkärit. Ilman tuttia on pärjännyt tosi hyvin ja seuraava haaste taitaakin olla pinnasängystä normaaliin sänkyyn siirtyminen. Tykkää kävellä ennemmin itse kuin istua rattaissa ja ymmärtää puhetta ällistyttävän hyvin.

Tämmösen kehityskaaren Jessica on siis tässä nyt käynyt ja aikamoista on ollukki. Innolla ootan mitä kaikkea esimerkiks kesään mennessä vielä opitaan! Se on vaan jotain maailman parasta kun näkee toisen oppivan uutta. En koskaan ennen ajatellu, että se vois tuntua näin ihmeelliseltä, mutta se ilme mikä lapsen kasvoilla on kun hän sanoo jonkun sanan ekaa kertaa, on ihan mieletön. Miten voikin tuntee näin suurta ylpeyttä jotakin kohtaan!<3

Rakastan miun maailman parasta tytärtä<3
-Janina

lauantai 12. huhtikuuta 2014

OHI ON!

Nimittäin haasteet!

Aloitin kuukausi sitten tekemään sekä vatsalihas-, että kyykkyhaastetta. Niistä oli puhuttu niin paljon, että omakin uteliaisuus heräs vaikka en sen koommin muutosta kroppaani tahtonut. Halusin vaan nähdä et onks noi ihan hölynpölyä ja miten tommonen vaikuttaa omaan vartalooni. No kuinkas sitten kävikään?

VATSALIHASHAASTE


Lähin koko haasteeseen sillä ajatuksella, että jos joku päivä ei huvita ni en tee. En halunnu pakottaa itteeni tekemään mitään, koska sit se ainaki loppuis kesken. Onneks tää oli semmonen juttu mitä tykkäsinki tehä ja jätin päiviä välistä vaan sillon ku väsymys oli suurta. Mitään odotuksia miulla ei ollu vaan menin päivä kerrallaan. Miulla ei varsinaisesti mitää suuria määriä ylimäärästä tossa vatsanseudulla ollu, joten tiesin, että muutos ei tuu olee niin suuri ku niillä joilla lähtee tän haasteen aikana kunnolla kiloja pois. Lopputulokseen oon silti tosi tyytyväinen ja tästä on hyvä jatkaa eteepäi!

Ennen/Jälkeen

KYYKKYHAASTE


Tässä haasteessa alkuinnostus oli suuri, mutta voi herranjestas miten puuduttavaa tyyliin vikat kaks viikkoa oli. Miuta ei niinkään häirinny se miten se sattu vaan se, että toi oli tylsää! Teinki useesti samoihin lihaksiin vaikuttavia, mutta eri liikkeitä. Tässäkii pidin välipäiviä sillon ku ei kiinnostanu alkaa kyykkimää sata kertaa ylös alas, joten rennolla otteella mentii! Tuloksista en osaa sanoo oikee mitää:D 


Kaikinpuolin oon tosi ilonen, että tein nää haasteet läpi ja pystyin antamaan tsemppiä myös muille näitä läpi käyville. Edelleen suosittelen ihan jokaiselle, koska tää vie niin älyttömän vähän aikaa päivästä, että ihan jokainen ehtii kyllä tekemään.

Miun ruokavaliosta näiden aikana on tullu myös paljon kyselyitä, mutta en siis muuttanu sitä millään tavalla. Se karkkilakko miulla on vielä päällä (tj 8), mutta en usko et se pientä turvotuksen vähenemistä lukuunottamatta mitään on vaikuttanu. Muita herkkuja oon kyllä syöny ja sit ihan vaan normaalia ruokaa mitä aina. Painosta en osaa varmaks sanoo mitään, mutta maksimissaa pari kiloa putos. Toisaalta, miulla ainaki paino heittelee pari kiloa ylös alas aina välillä, joten hankala sanoa:D 

Suurimman eron kuitenki huomas jaksamisessa. Ne treenimäärät mitkä tuntu alussa isolta ja kipeeltä ei tuntunu tällä viikolla enää missään. Jaksoin tehdä vatsoja paaaljon paremmin ja kyykkyjä varsinkin. Eli tässä tapauksessa ei välttämättä kannata tuijottaa peiliin, koska ne lihakset ei pullaha sieltä viikossa esiin vaan se isoin muutos tapahtuu siellä "sisällä". 

Kertokaas miten teillä on nää sujunu? Oon nähny joillakin ihan huimia muutoksia ja ihana nähdä ku ihmiset on ylpeitä saavutuksistaan. Varsinki monelle monen lapsen kotiäidille tää on toiminu ikäänkuin pelastuksena ja he on alkanu saamaan sitä vanhaa kroppaa takasin missä on hyvä olla. Ihan mahtavaa!


-Janina

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

MAGIC

Heissan!

Jessica lähti maanantaina iltapäivällä mumminsa kanssa yöksi Savonlinnaan eli miulla oli vapaapäivä. Ajattelin sitten viisaana siinä, että otan pienet unet kun oli vähän kipeä olo edelleen. Nukuin sitte kolme tuntia eli heräsin kuuden aikaa illalla. Kaikki varmaan tietää minkälainen olo on pitkien päiväunien jälkeen? Hirveä. Vähintään kolmen promillen humalaa vastaava tila. Tunnin verran siinä palauttelin itseäni ja sen jälkeen heitin vaatteet päälle ja kipittelin lähikauppaan. Ulkoilma piristi sen verran, että päätin ryhtyä tuumasta toimeen ja siivosin vaatehuoneen sekä aloin pesemään pyykkiä. Tiskailin, imuroin, katsoin netflixistä Blue Mountain Statea ja hupskeikkaa kello olikin jo kolme yöllä. Siitä sitten nukkumaan ja nukuin johonkin yhdeksään muistaakseen! Aamupäivän hoidin asioita ympäri kaupunkia ja siinä samassa tulikin heitettyä pieni lenkki. Loppupäivän odottelinki Jessicaa kotiin:)





Varmaan ainut takki mikä menee vielä viime syksyn jälkeen päälle! Oikeenpuolimmainen kuva siis viime syyskuulta.


Vaikka oli ihanaa olla päivä yksin ja nukkua paljon, tehdä kaikki hitaasti eikä välittää aikatauluista niin olin silti huojentunut kun Jemppa tuli kotiin. Sitä on tosi vaikee selittää minkälainen olo sillon on kun lapsi ei oo kotona. Tavallaan siitä nauttii, mutta silti kaipaa toista kotiin koko ajan.

Jessica saapukin siinä alkuillasta ilosena taas tänne touhuamaan, mutta tais olla aika väsynyt reissusta ja simahtikin heti kuuden jälkeen jo. Ensin Jessi ei sen kummemin ikävän merkkejä näyttänyt, naureskeli vaan paljon ja luki kirjoja teltassaan. Kun vein tytön nukkumaan niin hän laitto kädet tiukasti miun kaulan ympärille ja halas pitkään. Oli ihan hiljaa vaan ja halas. Ehkä paras mahdollinen päätös päivälle<3


Tänään Jemppa sitten päättikin hemmotella äitiä ja oli kiukuttelematta lähestulkoon koko päivän! Aivan älyttömän hyväntuulisena heräsi, syötiin aamupalaa ja katseltiin lastenohjelmia. Sitte painuttiin molemmat parin tunnin aamu-unille, jonka jälkeen olikin lounaan ja leikkipuistoilun vuoro. Meillä on ollu nyt tässä tapana, että aamulla on Jessican ulkoilun vuoro ja illalla äidin ulkoilun vuoro. Tämä tarkottaa käytännössä sitä, että aamulla mennään leikkipuistoon, johon Jessi saa kävellä itse ja tutkia ympäristöä niin paljon ja niin hitaasti kuin haluaa. Illala lähdetään sitten lenkille, jonka ajan tyttö istuu rattaissa eli minä saan keskittyä vaan siihen lenkkeilyyn. Molemmille jotain!:)



Pakko kertoa tähän väliin se, kun muistelin tänään leikkipuitossa Jessin leikkiessä hiekkalaatikolla kun koitin viime kesän lopussa epätoivosesti opettaa Jessille noilla hiekkaleluilla leikkimistä, mutta tyttö ei vaan syttyny niille yhtään. Olin jo ihan kauhuissani, että mitä tää nyt tarkottaa, eikö kaikki lapset tykkää leikkii näillä:D Nyt siis huomasin, että ne ei vaan yksinkertasesti kiinnostanu Jessiä sillon vielä. Nyt hän siellä leikki niillä kuin vanha taituri!

Loppukesä 2013



Iso tyttö istu oikeella ruokapöydän tuolilla syöden iltapalaa, lukien mainoksia ja seuraten uutisia telkkarista. Missä se minun vauva on, minä tahdon sen takaisin!:D 


Huomasin tänään Jessicaa pukiessa, että noi hiukset on taas kasvanu ihan hurjasti. Ne on vielä semmoset söpön luonnonkiharat (joita se varmasti tulee vihaamaan isompana, niinhän me kaikki tehään:D)! Saas nähdä minkälaiset kultakutrit on kesällä synttärikekkereillä. Niihinkään ei enää ole kuin 3kk ja se on todella lyhyt aika! Oon jo pikkasen alkanu suunnittelemaan niitä, koska aika kuluu niin älyttömän nopeesti enkä haluu stressata yhtään mistään. En voi uskoo, että oon ens kesänä kaksi vuotiaan tytön äiti!

Ärsyttää nyt tää postaus, kun tää oli tämmönen rykäys vaan meidän kuulumisia, mutta muuta en nyt saa itsestäni irti! Silmät lumppaa jo siihen malliin, että on parempi vaan mennä suihkun kautta nukkumaan ja herätä toivottavasti yhtä pirteään huomiseen ku mitä tää päivä oli. Perjantaina juhlitaankin Jessin 1v9kk "synttäreitä", koska halusin jonkun syyn leipoa:D Ajattelin kokeilla nyt vihdoin sitä Red Velvet -kakkua, toivottavati onnistuu. Lauantaina Henkka tulee käymään ja sunnuntaina suunnataan Linnoituksen Kevät -tapahtumaan jos on hyvä keli. Tosi kiva loppuviikko siis tulossa!


-Janina